Medialukutaito ja uusi humanismi
Tapio Varis
Sekä Euroopassa, että maailmanlaajuisesti on pyritty edistämään uusia, 2000-luvun globaaliin maailmaan ja suurten sivilisaatioiden vuoropuheluun soveltuvaa medialukutaitoa. Olisiko eurooppalaisesta sivistyksestä löydettävissä 2000-luvun teknologisiin haasteisiin sopivaa humanismia? Uuden humanismin lähestymistavan voi kiteyttää viiteen ydinalueeseen ja verrata sitä aikaisempaan, Euroopan renessanssiajan vanhaan humanismiin. Vanhan humanismin ensimmäinen ominaisuus oli vapautuminen teologian ja pappien ylivallasta maailman tulkitsemisessa. Uusi humanismi pyrkii murtamaan teknologiauskoisten teknokraattien ylivallan maailman tulkitsemisessa ja hyvän elämän rakentamisessa.
Toiseksi vanhassa humanismissa korostettiin kriittistä ja vapaata asennetta suhteessa klassisiin teksteihin. Lopputuloksena kehittyi älyllinen autonomia. Uuden humanismin hengessä kriittinen asenne kohdistuu teknologiavalintoihin sekä siihen mitä yhteiskunnassa on säilytettävä ja mitä uudistettava. On voitava keskustella siitäkin edellyttääkö talouden kehittyminen luovaa tuhoamista.
Vanhan humanismin kolmas ominaisuus oli minuuden ja minäkuvan löytäminen, joka korosti ihmisen yksilöarvoa. Uusi humanismi pyrkii edistämään ihmisten autonomiaa globaalin viestinnän maailmassa, jossa erilaiset riippuvuudet ja henkinen alistaminen uhkaavat tietoisuutta.
Neljäntenä vanhan humanismin piirteenä oli uuden maailman, lähinnä Amerikan ”löytäminen”. Kohtaaminen muiden kulttuurien ja sivilisaatioiden kanssa muodostui tuolloin usein väkivaltaiseksi. Uuden humanismin tavoitteena on moninaisuuden ja kulttuurien monimuotoisuuden tunnustaminen ja sivilisaatioiden välinen vuoropuhelu. Euroopassakin tunnuksena on diversiteetti, ”yhtenäisyys moninaisuudessa.”
Lisäksi renessanssiajan humanismissa kehittyi ajatus kosmopoliittisesta kansalaisesta. Nyt uusi humanismi korostaa kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos on olemassa yleismaailmallisia oikeuksia, on myös yleismaailmallisia velvollisuuksia. Oikeudet ja velvollisuudet eivät ole vain yksilöllisiä, vaan myös kollektiivisia.
Lähde: J. M. Pérez Tornero & Tapio Varis: “Media Literacy and New Humanism”
UNESCO Institute for Information Technologies in Education, Moscow 2011
www.iite.unesco.org