Hyvä paha pelimaailma – pelaamalla oppii, mutta mitä?

Tietokonepelit ovat yksi voimakkaimmin yleistyvistä digitaalisen median muodoista. Pelaajien määrä lisääntyy hurjaa vauhtia ja keskimääräinen pelaaja on iältään jo lähes 40-vuotias. Pelaaminen ei ole lasten etuoikeus, sillä pelit valtaavat kansakuntamme kaikki kerrokset. Mitä tekevät opettajat ja kasvattajat peli-invaasion kurimuksessa? Luovutammeko suuren tuntemattoman edessä ja kirjaamme kansakuntamme tulevaisuuden tuhoon tuomituksi? Jatkammeko perinteistä "huvia vai hyötyä" -kahtiajakoa? Vai annammeko kenties pelimaailmoille mahdollisuuden oppimisen haasteissa? Voivatko pelit muodostaa osan henkilökohtaisen oppimisympäristömme rakennuspalikoista? Kuinka ajatus tulevaisuuden oppimisympäristöistä ja pelillisyys kytkeytyvät toisiinsa?

Pelillinen vallankumous on jo alkanut. Pelit muuttavat olemassa olevaa yhteiskuntaamme ja pelien parissa kasvaa kokonaan uudenlainen sukupolvi tulevaisuuden osaajia ja vaikuttajia. Koulujärjestelmä ja opetuksen käytänteet kehittyvät huomattavasti hitaammin. Ja silti vauhti tuntuu päätä huimaavalta. Yksittäisen opettajan on mahdoton pysyä kaiken uudistuksen mukana. Onneksi matka pelimaailmaan ei ole niinkään teknologista hörhöilyä tai lukemattomien ismien ulkoa opettelua. Peli ja leikki on meissä kaikissa sisäänrakennettuna – nyt se täytyy vain valjastaa paremman maailman rakentamiseen.

Tämä esitys kertoo tarinan verkkopelien ja virtuaalisten pelimaailmoiden vaikutuksesta ihmiseen. Tarina sisältää runsaasti omakohtaisia kokemuksia pelaamisesta, pelisuunnittelusta ja pelien opeista yli 20 vuoden ajalta. Tarinan kertojina toimii kahta erilaista näkökulmaa edustava parivaljakko. Pelien saloja valottaa veteraanipelaaja ja pelisuunnittelija, joka tuo tarinaan idealistisen uskonsa pelien mahdollisuuksin. Kriittisen näkökulman ja syvää luotaavan analyysin tarjoaa oppimisen tutkija ja kielitieteilijä, joka tiedostaa mahdollisuudet, mutta näkee myös arjen realiteettien aiheuttamat haasteet.

Tuomme esille pelimaailmojen muodostaman toisen todellisuuden, joka harvoin integroituu toimivaksi osaksi yhteiskuntaamme ja josta harvalla meistä on riittävää käsitystä. Pohjustamme matkaa pelien saloihin tarkastelemalla ihmiskunnan suhdetta leikkiin ja leikillisyyteen. Jatkamme tarinaamme avaamalla muutamia pelillistämisen reseptejä, joita jokainen meistä voi käyttää pelimaailman tuomisessa lähemmäksi arjen opetusta ja oppimistilanteita. Lopuksi linjaamme oppimispelien hyötyjä ja vaikutuksia sekä syitä niiden taustalla. Konkretisoimme tarinaamme esimerkeillä jo toteutetuista ja käyttöönotetuista oppimispeleistä.

Pelien valjastaminen opetuskäyttöön ei tee oppimisesta yhtään kevyempää, mutta se tekee työstä mielekkäämpää ja motivoivampaa. Tulokset ovat nähtävissä ympärillämme ja pelillisyyden integrointi peruskoulujärjestelmään on jo alkanut. Pelaammeko tulevaisuudessa itsemme osaajiksi? Kuinka moni meistä tekee työtään pelimaailman avustuksella? Millä tavalla voimme valjastaa pelit hyötykäyttöön paremman maailman rakentamiseksi?