Lautapelistä sulautuvaksi roolipeliksi

Pelioppimisen buumi on tuottanut ajatuksen oppimispelin tuottamisesta. 3D-pelit, videopelit ja massapelit (MMORPG) ovat vallanneet itselleen jopa oppimispelien statusta. Samalla houkutellaan peliteollisuutta luomaan oppimispelejä vaihtelevalla menestyksellä. Samalla helposti unohdetaan, että perinteiset lautapelit parhaimmillaan ovat sekä strategiapelejä, että oppimispelejä. Näistä vuosia täyttänyt Afrikantähti ja tietysti monopoli ovat pelien kuninkaita. Olen kehittänyt pelioppimista omassa työssäni vuodesta 2006 lähtien systemaattisesti. Ensin liveroolipelejä suunnittelemalla ja vähitellen niihin valmistautumisen kautta roolitutkimuksia teettämällä ja tutkivan oppimisen keinoja käyttäen. Edelleen verkkokeskusteluja hyväksi käyttäen roolipeleissä. Kehitin systeemiä liittäen erilaisia alipelejä nostamaan sisältöjä kohdistetusti täydentämään tarinaa. Tarinahan on pelioppimisen peruskulmakivi. Tarinan näkökulmasta mikä tahansa kokonaisen viitekehyksen luominen tuottaa oppimisen kehyksen ja siitä voidaan tehdä peli. Peli itsessään voi olla viitekehys, joka tuottaa kokemuksia ja edelleen oppimista. Tarinan on oltava kiinnostava ja sen täytyy sisältää oppimisen kannalta polkuja, joihin voidaan rakentaa  tarjoumia oppimiseen. 

Roope-roolipelikurssilla, (HyPalmenia) toteutin prosessin, jonka lähtökohtana oli vuorikiipeilyyn perustuva lautapeli. Lautapeli toimi kokemuksena ja sattumakorttien ja informatiivisen pelilaudan takia tiedonlähteenä. Pelaajat saivat lisäksi pelin ajaksi roolit, jossa he pelasivat peliä. Samalla he valmistautuivat kertomaan retkikunnan tarinan omasta näkökulmastaan. Kertominen tehtiin saduttamisen keinoin ja näin toteutettiin Brunerilaista narratiivisen tietämisen periaatetta. Samalla jokainen joutui myös kuuntelemaan toisten tarinaa ja samalla tekemään käsitteitä muistilapuille, jotka sitten klusteroitiin ja saatiin ryhmän pelin avulla mieleen jääneet faktat ja kysymykset. Pelaajat jaettiin ryhmiin ja heille annettiin tehtäväksi koota retkikunta, neuvotella retkikunnan suunnittelun tavoitteet keskenään. Pelaajat loivat profiilit Facebookiin ja kävivät verkossa foorumpelin rooleissa, joissa edelleen joutuivat Mount Everestillä erilaisiin tilanteisiin luonnon, vieraan kulttuurin ja ryhmän sosiaalisen paineen kautta. Samalla he tekivät roolissa Facebookissa päivityksiä. Foorumpelissä käytettiin hyväksi karttatyökaluja Google maps ja Earth, sekä käsitekartta Cmaptoolsia luomalla visuaalisia ympäristöjä ja jakamalla tietohankintalinkkejä. Retkikuntalaiset kirjoittivat mm kirjeitä, tiedonantoja ja muita kirjallisia tuotoksia blogiin. Lisäksi peliryhmät kirjoittivat yhteistä tarinaa pelin tapahtumista Etherpad-kirjoitusohjelman avulla. Palaajat tuottivat mm fiktiivisellä helikopterilennolla Erly-kuvakertomusta Google-mapsin kuvien avulla roolissa. Pelinjohtajana käytin autenttista materiaalia. Onnellisena sattumana käytin esim Everestille juuttuneita suomalaisia käsitteleviä lehtijuttuja ja linkkejä. Näin kurssilaiset hakivat tarinan kehyksen ja roolipelaamisen kautta tietoa ja jakoivat sitä pelin sisällä.

Näin perinteinen lautapeli osoittautui kehykseksi, joka tuotti roolipelin, jossa käytettiin innovatiivisella tavalla sosiaalisen media välineitä monipuolisesti.

Näin lautapeli toimi roolipelin viitekehyksenä ja oppimisen kontekstina.