iPadit alkuopetuksessa – pintaselailua vai syvällistä oppimista?

Toimintaympäristön muuttuminen ja teknologinen kehittyminen asettavat mahdollisuuksia ja haasteita opetuksen ja opiskelun toteuttamiselle. Lapset syntyvät yhteiskuntaan, jossa medialukutaito ja -käyttötaito ovat muodostuneet osaksi tärkeitä kansalaistaitoja. Miten voimme luoda oppimisympäristöjä, jotka tukevat oppijan toimijuutta, osallisuutta ja kykyä oppia.

Tieto- ja viestintätekniikan (tvt) sekä yhteisöllisen median hyödyntämistä opetuksessa lähestytään usein tekniikan näkökulmasta tai uusien digitaalisten palvelujen tai sovellutusten soveltamisen pakosta. MOLLA-hankkeen lähtökohtana on, että lapsi saa kokeilla erilaisia medialaitteita ja tuottaa omia teoksiaan näkyväksi turvallisessa ja osallistavassa ympäristössä. Tavoitteena on uusien välineiden hyödyntäminen ja uusien käyttötapojen löytäminen oppimishetkissä sekä medialaitteiden ja ’perinteisen’ oppimisympäristön yhteensovittaminen.

Uudet mediavälineet tutussa oppimisympäristössä saavat lapsen tutkimaan maailmaansa uusin tavoin. Osalle lapsista sormitietokoneet ovat  tuttuja välineitä, ja haasteeksi muodostuu, kuinka viihdekäytössä ollut väline voidaan nähdä myös oppimisen tukijana. Miten uuden teknologian sulauttaminen opetukseen muuttaa olemassa olevia käytäntöjä, miten olemme motivoituneet hyödyntämään uusia toimintamalleja.

Tutkimuksemme analysoi prosesseja, joissa tvt ja yhteisöllinen media sulautuvat osaksi opetusta ja opiskelua sekä oppimisprosessia. Innovaatioteorian (Rogers 1962) mukaan innovaatioiden käyttöönoton leviäminen on viestintäprosessi, jossa prosessin toteutumisen nopeuteen vaikuttavat toimintaympäristön mahdollisuudet, toimijoiden motivaation liittyvät asiat ja itse innovaation ominaisuudet. Opettajien käsitys oppimisesta ja oppilaiden oppimisprosessien tukemisesta vaikuttavat innovaation hyödyllisyyteen ja toimivuuteen. Innovaation yhteensopivuus ja monimutkaisuus omalta osaltaan asettavat rajoja prosessin etenemiselle. Hankkeen kaltaisen prosessin käytännön toteutumisesta on varsin vähän kuvauksia. Toteutuvien kuvauksien kautta on mahdollisuuksia löytää erilaisia toimivia etenemis- tai toteutusmalleja edelleen sovellettavaksi.

Kuvaamme käyttöönottoa kolmella narratiivilla (Riessman 2008): 1) ”heti vaan kokeilemaan”, 2) ”ensin tietoa, sitten järjestyneesti toteuttamaan” ja 3) ”mitä lisäarvoa tämä tuo oppimiseen ja opetukseen”. Millaisia mahdollisuuksia eri oppiaineissa uusi teknologia antaa, millaisia uusia sisältöjä ne tuovat opetukseen, ja miten ne vapauttavat opetuksen ja oppimisen paikasta? Sormitietokoneiden käyttöönotto nähdään yhteisöllisenä prosessina, jossa myös oppilaat osallistuvat uusien käytäntöjen ja käytäntöyhteisöjen (Lave & Wenger 1991) luomiseen. Miten oppilaat kokevat uuden teknologian osana oppimista: syntyykö pintaselailua oppimisen sijaan, vai maltetaanko syventyä ja keskittyä. Mikä on se lisäarvo, jonka uusi väline tuo?