Blogi

maanantai, 12 helmikuu 2018 13:12

Pelaamalla dialogiosaamista

Kirjoittanut

Opettajankoulutuksen ammattipedagogiset opinnot käynnistyivät Itsetuntemuksen ja Dialogin teemoilla. Oppimisprosessin tavoitteena oli kiteyttää opintopiirissä rakennettu osaaminen yhteiseksi artefaktiksi, joka piti sisällyttää koko ryhmän opetustuokioon. Meidän moniammatillisista osaajista koostuva opintopiiri päätti syventää oman artefaktin kautta ryhmän dialogiosaamista pelillistettynä Aarnion (2012) kehittämien dialogimenetelmillä. Vaikkakin taidokkaassa dialogissa ei ole voittajia eikä häviäjiä,  eikä kyseessä oli tekniikkalaji, niin kuitenkin mielestämme dialogiosaamisen osa-alueita voidaan syventään yhteisöllisesti pelaamalla ja osaamista kehittämällä. Jaakkolan (2017) mukaan pellistäminen on pelien mekaniikan ja dynamiikan soveltamista eri ympäristöihin. Lisäksi pelillistämisen avulla luodaan oppimisesta elämyksellistä ja miellyttävää. Oppiminen ja osaamisen kehittäminen viedään ulos luokkahuoneesta.

 1.kuva

Näin päätimme opintopiirissä pelillistää oman opetustuokion ja ottaa käyttöön käyttöön Seppo-pelin, johon pääsimme kiinni yhden jäsenen aiemmalla osaamisella. Pelialustana toimivat HAMK:n Visamäen kampuksen C- ja D-rakennukset, joiden tiloista sommiteltiin pelikartta. Pelin avulla halusimme kerrata jo opittua sekä samalla tuoda siihen pienen leikkimielisen “kilpailun”.  Itse peli rakennettiin niin, että jokainen opintopiirin jäsen sai suunnitella yhden rastitehtävän. Pelaaminen tapahtui kolmen hengen ryhmissä niin, että samassa ryhmässä ei ollut oman opintopiirin jäseniä. Tämän tarkoituksena oli koulia dialogisia taitojaan uusien ihmisten kanssa. Pelin edetessä pelaajien piti työstää erilaisia dialogisia tehtäviä ja tutustua menetelmiin tarkemmin erilaisin aktiviteetein. Pelin tehtäviä palautettiin mm. videoimalla, ääniviestein, piirtämällä käsitekarttaa ja monivalintatehtävin.

 2.kuva

Rasteilla tehtiin seuraavanlaisia dialogiosaamista syventäviä  tehtäviä:

Dialoginen lämmittely

  • Ryhmän piti valita dialogiseen lämmittelyyn sopiva menetelmä, ottaa kuva siitä ja perustella valinta joko videona tai äänitiedostona.

Dialoginen asenne

  • Ryhmän tehtävä liittyi tiedostavaan dialogisen asenteen harjoitteluun perustellen asetettuja kysymyksiä. Lisäksi ryhmän piti valita kolme menetelmäkorttia, joilla voisi edistää oppijayhteisön dialogista asennetta.

Dialoginen toimintaote

  • Ryhmän piti ideoida kokonaan uusi dialoginen toimintaotemenetelmä. Siitä piti laatia 1 minuutin mittainen esittelyvideo

Dialoginen hetki

  • Tällä rastilla ryhmä tutustui osa-alueen kuuteen menetelmäkorttiin ja valiten yhteen menetelmään syventyen tarkemmin. Tämän jälkeen ryhmä laati 3 minuutin videon, jossa piti havainnollistaa ko. menetelmän toimintaotetta aiheesta “kokemukset aiemmista dialogisista hetkistä”

Dialoginen kokonaiskuva

  • Ryhmä orientoitui aiheeseen katselemalla peliin ladatun videon. Tämän pohjalta piti piirtää käsitekartta siitä, miten dialogissa rakennetaan kokonaiskuvaa.


Lisänä oli vielä salamatehtävä, jossa osallistuijien piti harjoitella sanatarkkaan kuuntelemista ja puheen ketjuttamista symmetrisesti. Tämä videoitiin ja lähetettiin pelisovelluksen kautta arvioitavaksi.

3.kuva Opetustuokion aikana me opintopiiriläiset olimme jalkautuneet rasteille ohjaamaan ja kaksi meistä hoiti luokassa vastausten tarkistamisen, joka osoittautui toteutuksen työläimmäksi vaiheeksi. Kaikki palautetut videot oli katsottava läpi ja pisteytettävä mahdollisimman pikaisesti, jotta pistetilanne pysyisi ajan tasalla. Reaaliaikainen palaute joukkueille kannusti ja antoi puhtia peliin sekä dialogiosaamisen karttuttamiseen. Pelissä “salamatehtävä” pysäytti kaikki toteuttamaan tehtävää annetussa seitsemän minuutin aikarajassa. Salamatehtävän avulla pystyi taktikoimaan ja keräämään paljon pisteitä. Kun opetustuokion alussa ilmoitettu peliaika alkoi lähestyä loppua, ryhmiä muistutettiin pelin sisällä lähetettävällä viestillä palaamaan luokkatilaan. Pelituokion päätteeksi julistimme pelin voittajaryhmän, keskustelimme pelaajien kokemuksista ja kertasimme omia tunnelmia pelin toteuttajina.

 

Yhteenvetona voimme todeta, että pelillistetty tapa syventää dialogiosaamisen osa-alueita oli innostava tapa toteuttaa opetustuokio (opintopiirin rakentama artefakti).Pelaamalla oppiminen oli riemukas kokemus, jossa yhdistyvät tavoitteellinen toiminta, oman osaamisen käyttäminen ja yhdessä oppiminen. Opintopiirimme mielestä Seppo-peli on hyvin toimiva ja ja helppokäyttöinen työkalu pelillistämiseen.Pelillisyys tässä opetustuokiossa motivoi, aktivoi, ohjasi oppimista ja toisaalta haastoi yhteisölliseen luovuuteen. Vielä kerran painottaen kuitenkin, että itse dialogiosaaminen taitona ja kompetenssina ei ole kilpailua eikä peliä, mutta sitä voisi syventää ja tulla tietoisemmaksi tällaisen sovelluksen kautta.

 

4.kuva

Kuvassa oikealta Micaela Hagström-Koivusara, Jesse Koskelainen, Leena Koskimäki, Eija Hakkola, Johanna Försnäs ja Matti Mäkelä.
Kirjoittajat opiskelevat HAMK Ammatillisen opettajakoulutuksen digiopetukseen suuntautuvassa opiskelijaryhmässä, ryhmän vastuuopettajana Sanna Ruhalahti.

Lähteet:
Aarnio, H. (2012). Dialogiset menetelmät. Luettu sivulta http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/index.html
Jaakkola, S. (2017). Seppo-io koulutus. Kuvataidekasvatuksen luento. 3.10.2017, Aalto yliopisto.

Verkko-opintojen yleistyessä ja työelämän monimuotoisuudesta johtuen myös opinto-ohjauksen rooli tulee muuttumaan. Opinto-ohjauksen käyttäjiä ovat opiskelijat ja toteuttajia opinto-ohjaajat. Myös muu henkilöstö tekee ohjaustyötä esim. opettajat, kuraattorit ja tutor-opiskelijat.

Yhä useampi opiskelija opiskelee verkossa, osallistuu työelämään opintojensa aikana ja suorittaa kansainvälisiä työharjoitteluita. Tällöin perinteinen opinto-ohjaus voi olla joissakin tapauksissa melkein mahdotonta toteuttaa. Kuinka opinto-ohjausta sitten toteutetaan verkossa ja tarvitaanko verkko-ohjaukseen suunnitelmaa, ohjausta ja verkkopedagogikkaa?

Verkko-ohjaus voi tapahtua eriaikaisesti sähköpostilla ja oppimisalustoilla sekä samanaikaisesti lyhyt-sanomachateissa ja irceissä tai erilaisissa video- ja audioympäristöissä. Ohjauksessa keskeistä ovat ohjeistukset, läsnäoloviestintä sekä varsinainen opetuksellinen, sosiaalinen ja neuvoja antava ohjeistus. (Ylönen 2014; Ihanainen 1999)

Diakonia-ammattikorkeakoulu verkko-ohjausta kehittämässä

Diak on valtakunnallinen ammattikorkeakoulu, jolla on toimipisteet Helsingissä, Turussa, Porissa, Pieksämäellä ja Oulussa. Näin ollen verkon hyödyntäminen on luonteva osa työskentelyä. Opinto-ohjaajat ovat jakaantuneet Diakin viidelle kampukselle, vaikkakin suurin osa opinto-ohjaajista työskentelee Helsingin kampuksella, jossa opiskelijoita opiskelee myös eniten.

Diakissa on tarkoitus kehittää opiskelija- ja ohjaajalähtöisiä opinto-ohjauksen verkko-ohjausmalleja. Verkko-ohjauksen nykytilaa määritellessä lähetettiin Webropol-kyselyt opinto-ohjaajille, tehtiin ryhmähaastattelut opiskelijoille sekä haastateltiin verkon kautta ohjaavaa opinto-ohjaajaa sekä kuraattoreita.

Verkko-ohjausta kehitetään palvelumuotoilun avulla. Palvelumuotoilu on käyttäjälähtöistä kehittämistä muotoilun keinoin. Palvelumuotoilun vahvuus on, että sitä ei ole tarkkaan määritelty, eikä se ole rajattu osaamisalue, vaan ajatustapa, prosessi ja työkaluvalikoima. Palvelumuotoilu tuo käyttäjän näkökulman palvelujen kehittämisen keskiöön. Palvelumuotoilu lähtee inhimillisen toiminnan, tarpeiden, tunteiden ja motiivien kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Palvelumuotoilun prosessi alkaa asiakkaan tarpeiden, unelmien ja toiveiden ymmärtämisestä. (Palvelumuotoilu Palo 2016; Miettinen 2011, 13,18.) 

verkko ohjaus

Mitä huomioida verkko-ohjauksen kehittämisessä

Diakin opinto-ohjaajille tehdyn kyselyn perusteella verkko-ohjausta tulisi tulevaisuudessa kehittää ennen kaikkea erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjauksessa ja opintojen alkuvaiheen ohjauksessa. Kannatusta sai paljon myös henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen verkko-ohjauksessa sekä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen verkossa  (AHOT).

Myös opiskelijahuoltoon liittyviä asioita voidaan tulevaisuudessa tehdä verkko-ohjauksessa sekä tukea ammattilista kasvua verkko-ohjauksen avulla. Erityisen tärkeää olisi se, että opiskelijoiden kokemus ohjaustarpeesta opintojen eri vaiheissa huomioitaisiin, jotta ohjaus voitaisiin kohdentaa oikea-aikaisesti mahdollisimman hyvin.

Kuraattorit pitivät parhaimpina ohjausmenetelminä monikanavaisia ohjausmenetelmiä. Joidenkin opiskelijoiden on helpompi ottaa yhteyttä sähköpostilla, WhatsAppillä tai puhelimella kuin tulla lähiohjaukseen.

Opiskelijoista sosionomi-opiskelijat toivoivat selkeästi monikanavaista ohjausta. Erityisesti monikanavaisuutta toivottiin opintojen alku- ja keskivaiheeseen. Sairaanhoitaja-opiskelijat puolestaan toivoivat enemmän lähiohjausta ja vertaistukea. Verkko-ohjausta toivottiin enemmän opintojen loppupuolelle.

Diakissa pidetään marraskuussa 2017 yhteiskehittelytyöpaja, jossa ohjaushenkilöstö ja opiskelijat yhdessä suunnittelevat monikanavaista oppimispolkua. Monikanavaisuus mahdollistaa sen, että opiskelijat voivat tarpeensa mukaan valita joko lähi-, etä- tai verkko-ohjauksen. Monikanavaisuutta toivovat erityisesti sosiaalialan opiskelijat. Oppimispolun suunnittelussa voitaisiin hyödyntää palvelumuotoilussa käytettyä palvelupolku ideaa.

Palvelupolussa kuvataan asiakkaan kokemuksen eri vaiheet eli palvelutuokiot kiinnittäen huomiota myös tapahtumiin ennen ja jälkeen varsinaisen käytön. Palvelupolku auttaa hahmottamaan palvelun kokonaisuutena ja omaksumaan asiakaslähtöistä näkökulmaa. Palvelutuokiolle tunnistetaan elementit ja kanavat eli kontaktipisteet, joiden välityksellä palvelu ja palvelun käyttäjä ovat vuorovaikutuksessa. Palvelupolun yhteydessä on luontevaa määritellä myös palvelun käytön haasteet ja käyttäjän tuntemukset (Palvelumuotoilu Palo 2016.)

Lopuksi

Verkko-ohjaus on tullut jäädäkseen, koska opiskelu monimuotoistuu ja yksilöllistyy tulevaisuudessa. Diakissa otetaan käyttöön uusia ohjelmia ja järjestelmiä (MoodleRooms, Peppi, Yammer, Collaborate), joiden käyttöönoton myötä verkko-ohjauksen mahdollisuudet laajenevat ja helpottuvat.

Opintojen verkko-ohjauksessa yhteiskehittelytyöpaja toimii hyvänä alkuna verkko-ohjauksen kehittämisessä. Opiskelijoiden, opinto-ohjaajien, kuraattorien ja muun ohjaushenkilöstön lisäksi kutsutaan työpajaan myös asiantuntija tai asiantuntijoita. Asiantuntijat voivat olla ohjauksen- ja teknologian edustajia, joilla olisi kokemusta jo opinto-ohjauksen verkko-ohjauksesta korkeakoulutasolta. Asiantuntijat voivat löytyä myös Diakin omasta henkilöstöstä. Aina ei tarvitse mennä "merta edemmäs kalaan".

Lähteet

Diakonia-ammattikorkeakoulu 2016. Ohjaussuunnitelma. Päivitetty helmikuussa 2016.

Ihanainen, P. 2009 (toim.). Puolipilvistä ja kirkastuvaa. Ammatillisen verkkopedagogiikan kehittäminen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Haaga-Helian julkaisu-sarja, Kehittämisraportteja 5/2009.

Innanen, Piia 2016 Palvelumuotoilukoulutus Diakin henkilöstölle helmi-elokuu 2016.

Miettinen, Satu 2011.  Palvelumuotoilu. Teknologiateollisuus ry. Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion matkailuakatemia. Tammerprint Oy.

Ylönen, Hanna 2014. Opinto-ohjaajakoulutuksen Kehittämishanke. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

tiistai, 14 marraskuu 2017 12:31

Mitä digitalisaatio tuo opetukseen

Kirjoittanut

Digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Se on jo mukana monessa muodossa mukana yrityselämässä erilaisissa tietokoneissa, matkapuhelimissa ja tietoverkoissa. Tiedon digitoiminen numeeriseen muotoon mahdollistaa sen nopean välittämisen tietoverkoissa edelleen minne päin maailmaa tahansa. Tietotekniikka ei siis enää käytännössä aseta rajoituksia päästä käsiksi digitoituun tietoon tietoverkossa.

Opetusmaailma on päässyt jo osin mukaan digitaalisaation maailmaan, ensin verkko-oppimisen ja digitaalisen oppimateriaalin muodossa. Nykyiset järjestelmät mahdollistavat tietokoneen, tablet-laitteiden ja matkapuhelimen käyttämisen oppimateriaalin selaamiseen, lukemiseen, kuuntelemiseen ja myös oppimateriaalin tuottamiseenkin. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää jotta digitalisaatiosta saadaan irti kaikki hyöty ja tietotekniikka saadaan auttamaan opettajaa parhaimmillaan tärkeässä opetustyössään.


Opettaja näkee monesti tietotekniikan haasteena: "mitä minun pitäisi tässä tehdä". Uudet matkapuhelimet, tabletit ja tietokoneet ovat monessa kodissa arkisia välineitä muun muuassa pankkiasioinnissa, videokeskusteluissa ja viestintävälineinä. Oppilas näkee tietotekniikan käytön erilaisena koulussa ja koulun ulkopuolella. Koulussa voi olla vain muutama tietokone oppilaiden käytössä tietokoneluokassa. Ja osa oppilaista ei ehkä ole koskaan edes käyttänyt sähköpostia vaan ainoastaan sosiaalisen median kanavia. Opettajalla on tässä haasteena hallita todella laaja kokonaisuus ja erilaisissa digitilanteessa olevia oppilaita. Rehtoreilla on taas uudenlaisen asian mukanaan tuomaa vastuuta johtaa muutosta kohti opetuksen digitaalisuutta. Kaikille se tuo eteen uusia asioita joita ei ole ennen ollut tarpeen miettiä ja ratkaista.

Rehtoreilla olisikin tarvetta osata opastaa ja ohjata opettajiaan sekä oppilaita hyödyntämään  tietotekniikkaa digitaalisessa opetuksessa, ja johdattamaan oppilaat uuden OPS mukaiseen oppimiseen. Tässä taitaa kuitenkin olla vielä useimmilla edessä paljon opittavaa ja hyvien käytäntöjen hakemista.  Parhaimmillaankin rehtori osaa perustellusti rakentaa useamman vuoden  suunnitelman miten ja missä vaiheessa kouluissa hyödynnetään tietotekniikkaa osana opetusta. Samalla luodaan jo alustava suunnitelma mitkä näistä toimista voidaan käytännössä toteuttaa vuosittaisen kunnallisen sivistystoimen budjetin puitteissa. Muutamissa kunnissa on jopa kunnan it-osasto mukana laatimassa opetuksen suuntaviivoja osana kunnan hallinnon digistrategiaa.

Opettajalle jää päätettäväksi miten hän voi parhaiten hyödyntää digitalisaation työkaluja opetuksen osana ja tukena. Haastavin osuus lienee miten ja miten paljon opettaja rakentaa digitoitua oppimateriaalia. Oppimateriaalin valmistaminen vie melkoisesti aikaa, vaatii erilaista osaamista pedagogisen osaamisen lisäksi ja kaikilla ei vain ole riittävästi aikaa sopivan opetuksen materiaalin tuottamiseen. Osa oppimateriaalista voikin olla olemassa olevaa kirjallista ja verkossa olevaa digitaalista materiaalia.

Opetustoimen valinta menetelmästä oppimateriaalin saamiseksi oppilaille on toinen merkittävä asia. Toivottavasti koko koulu käyttää samaa menetelmää ja alustaa materiaalin jakamiseen oppilaille. Se voi olla vaikkapa vain sähköposti, Moodle alusta tai joku muu toimiva järjestely. Toivottavaa on että oppilas ei joudu koulussa käyttämään kovin montaa erilaista järjestelmää. Jos menetelmiä on monta niin vastaavasti tarvittavan opastuksen ja teknisen tuen määrä kasvaa. Tutor opettaja toki auttaa oppilaita ja opettajaa käytännön perusasioissa ja laitetekniikassa.

Uusi OPS toi opetukseen uutena aiheena digitalisaatioon liittyen ohjelmointiin liittyvää opetusta. Tässä rehtorit ja opettajat ovat ratkoneet toteutusta erilaisilla tavoilla. Parhaimmillaan oppilaat saavat näkemystä ohjelmoinnin logiikasta. Ohjelmoinnin käytännön ja perusteet ehtii oppimaan myöhemminkin.

Digitalisaatio tuo varmasti opetukseen vielä aivan uusia haasteita ja mahdollisuuksia joita emme edes voi tietää ennalta. Nyt kannattaa siis jutella muiden opettajien ja rehtoreiden kanssa heidän hyvistä käytännöistä, ja arvioida mitä ja miten kannattaa itse edetä opetuksen digitalisaation kanssa. Ja varsinkin jos jokin käytännön opetuksen asia jää mietityttämään. Kenelläkään ei ole vielä valmista toimintamallia vaan joudumme kaikki vielä kokeilemaan ja oppimaan itsekin mistä digitalisaatiossa on kaiken kaikkiaan kyse. Menestystä opetuksen kokeilussa, muista myös kertoa kokemuksistasi tällä matkalla.

Sivu 1 / 2